When adding the feed icon, I accidentally used relative path for the image file. That resulted in feed icon not showing all the time on default installs. It shows always on this blog, as I have some url rewrite magic going on. Fixed that and released version 13.
For those who are interested the full source code changes of version 13 can be inspected at github.
Released new version of Kukkaisvoima with lots of little neat stuff. This is the sidebar release, since most of the new functionality is there. Archive entries (months, years) and categories will now have Javascript visibility toggling. There is also finally RSS icon for all entries and for each category.
In addition to more visible changes, I also streamlined the dates and refactored some internals. I had more drastic changes in mind, such as cleaner URLs and changing categories to tags (just for shorter name, nothing else), but left those to next version. I also worked with the CSS a little, but did the changes only to this blog, not to Kukkaisvoima repository. I might update the default CSS later, but in the meantime here is a link to this site's CSS.
For those who are interested the full source code changes of version 12 can be inspected at github.
N9:n ohjelmavalikoima on paljon laajempi kuin N900:n. N900:lla lähes kaikki ohjelmat olivat avoimenlähdekoodin harrastajien tekemiä. N9:lle löytyy harrastelijaprojektien lisäksi myös ihan kivasti kaupallisten toimijoiden tuotoksia, kuten Sports Tracker, Angry Birds ja Voddler. Myös Nokian omat ohjelmat (kartta, sähköposti, kalenteri, selain jne.) ovat todella hyviä. Tässä omat suosikit parin ensimmäisen kuukauden jälkeen.
Vaikkei N9:n ohjelmatarjonta päätä huimaa, niin mitään erityistä en ole jäänyt kaipaamaan. Kehittäminen N9:lle Nokian Qt SDK:lla on kuitenkin sen verran helppoa, että pari omaa räpellystä on jo tehtynä. Kunhan saan ne vielä viimeisteltyä, niin maailmanvalloitus voi alkaa.
Fantasy Flight Games syytää mielenkiintoisia lautapelejä kovalla tahdilla ulos. Arkham Horror lämmittelyn vanavedessä ilmestyi viime vuonna Cthulhu-aiheinen Mansions of Madness. Noste pelin ympärillä oli kova, joten tietysti se piti hankkia kokoelmiin.
Mansions of Madnessin peliasetelma on hieman kummallinen. Pelisessiot ovat seikkailuja, joissa yksi pelaaja on vihollinen ja muut tutkijoita. Tutkijat yrittävät selvittää seikkailun juonen. Vihollispelaaja asettelee esteitä tutkijoiden tielle. Peruspaketissa seikkailuja on 5, joista jokainen sijoittuu johonkin kartanoon.
Peliä on varsin jouheva pelata, kunhan pelilaudan saa ensin kasattua. Kuten muissakin Fantasy Flight Gamesin peleissä, myös Mansions of Madnessissä on hirveä määrä erilaisia kortteja ja muita pelinappuloita. Vihollispelaajan tehtävänä on kasata kartanot, joka on yleensä todella tuskaista. Yksikin virhe pelilaudan asettelemisessa pilaa pelisession. Tässä vaiheessa joutuu siis olemaan tarkkana. Alkuaskartelun jälkeen peliä on kyllä tosi kiva pelata. Peliporukkamme pelitahdilla paketin 5 seikkailua eivät ole vielä kuluneet loppuun, mutta jos vähäänkään useammin pelailisi, niin tylsäksi kävisi. Peli onkin rakennettu helposti laajennettavaksi ja Fantasy Flight Games on jo julkaissutkin siihen lisämateriaalia.
Viime vuoden tapaan on näin vuoden alussa hyvä listata menneen vuoden parhaat levyt, leffat, pelit ja teknologiat. Vuosi 2011 oli vähän hissukampi musiikkijulkaisujen kanssa, mutta leffoja sekä muita tapahtumia oli sitten sitäkin enemmän.
Mitään todella tajuntaa räjäyttävää vuonna 2011 ei tullut. Itseasissa tuli kuunneltua varsin paljon 2010 julkaistuja levyjä. Vuoden 2011 parhaat levyt:
Leffavuotena 2011 oli hyvä. Isoin pettymys oli Sucker Punch. Ohjaaja Zack Snyder oli aikaisemmin onnistunut erittäin hyvin. Nyt Snyder meni täysin metsään, taisi yrittää hieman liikaa. Onneksi muut onnistuivatkin sitten vähän paremmin.
Vuoden 2012 ehdoton kohokohta pelisaralla oli (ja on edelleen) Skyrim. Vanhalle roolipelaajalle peli on lähes täydellinen. Tunnelma on hyvä ja maastoista vuoria lukuunottamatta tulee koti-Suomi mieleen. Pohjalainen hahmoni takoo omat aseensa, käyttää kahdenkäden miekkaa ja keräilee sieniä.
Muita kohokohtia oli Capcomin viimein ulos puskema Ultimate Marvel vs. Capcom, RuneQuestin kuudennen laitoksen julkistaminen ja Mansions of Madness pelit Littoisissa sekä ja Tide of Iron sessiot Tampereella.
Vuoden pettymys ja samalla yllättäjä oli Nokia. Microsoft-kumppanuus masensi kovasti, mutta samaan aikaan N9 oli todella onnistunut älypuhelin. Kirjoittelinkin N9:stä jo pätkän aikaisemmin. Parin ensimmäisen kuukauden jälkeen tunnelmat ovat edelleen katossa ja pidänkin N9:stä paljon enemmän kuin ensi alkuun arvelin.
Kuten viime vuonna ennustelin oli Bitcoin vuoden alussa kovassa nousussa. Kurssi kävikin todella korkealla, mutta lopulta arvo romahti. Nyt ollaan taas uudessa nousussa. Uskon, että tämä p2p-valuutta jaksaa vielä yllättää vuoden 2012 mittaan useasti.
Nokia N9 on pitkä odotuksen jälkeen kädessä. Tässä ensi fiiliksiä sekä jäähyväiset maailman parhaalle puhelimelle (N900).
N900 on palvellut erittäin hyvin kaksi vuotta. Se on ehdottomasti paras puhelin (vai mikä taskutietokone nyt olikaan) mitä olen koskaan käyttänyt. Silti on tullut aika jättää hyvästit. Miksi? Nokian seuraava Linux-puhelin on vihdoin tullut, eli N9. Se ei missään nimessä ole N900:aa vastaava laite, mutta elämä on lyhyt ja vaihtelu virkistää. Välillä täytyy testata uusia juttuja.
N900 on tarjonnut Linuxin taskussa, vieläpä Debianiin pohjautuvan. Tällaiselle Debian-nörtille se on ollut unelmien täyttymys. Nyt kun on pari päivää ollut käytössä N900:n henkinen seuraaja, niin päätin listata tähän puhelimien eroja sekä tunteita kummastakin.
N9 ensivaikutelma on ristiriitainen. Ulkoisesti puhelin on ihan törkeen siisti. Se näyttää hyvältä sekä sopii käteen. Ohjelmisto on sen sijaan vähän huteran tuntuinen. Mikään ei ole suoraan huonoa, mutta aika monesta paikasta paistaa sellainen pieni viimeistelyn puute. Välillä ohjelma ei toimi heti näppäilyn jälkeen (esim. asetusvalikko), tai sitten jotain pitää vaan tökkiä useasti ennen kuin lähtee päälle (esim. viestin kirjoittamisessa virtuaalinäppiksen esiin saaminen). Näiltä osin softapuoli on kuitenkin N900-käyttäjälle tuttua. Nokia varmaan korjaa pikkuvirheitä tulevissa ohjelmistopäivityksissään. N9:ssä on sovelluskehittäjän tila, joka lisää terminaalin ohjelmavalikkoon, sekä käynnistää ssh-palvelimen puhelimeen. Alkuräpellyksen jälkeen loppuilta menikin ssh:lla pöytäkoneelta puhelinta räplätessä. Konepellin alla N9:ssä on samanlainen Linux-ympäristö kuin N900:ssa.
Lopulta N9 tuntuu ihan erilaiselta kuin N900. Ei paremmalta tai huonommalta. Ajattelin kuitenkin käyttää vain yhtä puhelinta, joten tässä pieni vertailulista parin päivän käyttökokemusten perusteella:
N9:ssä parempaa
N900:ssa parempaa
Pienistä puutteista huolimatta N9:ä käyttää todella mielellään. Parin vuoden N900-käytön jälkeen tuntuu se pirteältä ja uudelta, mutta silti etäisesti tutulta.
More search related functionality this time. Version 11 adds comment search. Now the search results display also strings from inside comments and comment authors.
There is also option to show only first paragraph of the blog entry when browsing the main page. This option will be dictated by entrysummary variable that is False on default. So to get the summary working change the value to True.
Other fixes include couple of small bug fixes. It was quite nice to notice that some of these fixed were contributed by someone else than me. Fun to know that Kukkaisvoima is used. I left the RSS links (discussed here) out of version 11, but I will integrate those in the next release, sorry for that.
For those who are interested the full source code changes of version 11 can be inspected at github.
As the headline says, no more RSS feed icon on the address bar for Firefox 4. This is quite troublesome for Kukkaisvoima as the links for the feeds are not visible anywhere on the page.
I happily assumed that feeds will be noticed from the address bar of the webbrowser. So now for Firefox 4 users it will be quite hard to find the RSS feeds. I will fix this in the next release and add some RSS links on the sidebar or somewhere where they can be easily found.
It is quite strange decision to drop the feed icon. The icon was nice way to have a common feed subscription method for all browsers. But as Twitter and Facebook also dropped RSS feeds, this only seems to be logical. Nevertheless removing it will probably slowly fade the traditional web feeds into obscurity.
Omalla roolipelirintamalla RuneQuest jäi ysärin lopussa taka-alalle. Kult, Hero Wars (sekä HeroQuest) veivät voiton ja niiden parissa olikin tosi hauskaa. Viikko sitten tuli äkillinen mielihalu fiilistellä vanhaa RuneQuestia ja kävin hakemassa heräteostoksena Fantasiapeleistä Mongoose RuneQuest II:sen. Se yllätti tosi positiivisesti.
Mongoose Publishing on roolipelikustantamo, joka on haalinut itselleen paljon legendaarisia roolipelejä (Traveller, Paranoia) sekä muita nimilisessejä (Babylon 5, Conan). Sillä oli myös RuneQuestin lisenssi Issariesikselta joitain vuosia (juuri pari kuukautta sitten Issaries harmittavasti pisti sopimuksen poikki). Vuodesta 2007 alkaen Mongoose julkaisi ison läjän RuneQuest ja Glorantha kamaa, mutta oma mielenkiinto ei riittänyt niiden läpikahlaamiseen. Pelitalo oli ehtinytkin jo julkaista toisen version omasta RuneQuestistaan, siitä nimi Mongoose RuneQuest II. RuneQuestin fiilistelyn yhteydessä huomasin, että vanhat sääntökirjat olivat kirjaimellisesti paperisilppua, joten päätin käydä hakemassa uusimman version pelistä.
Alkupettymys oli suuri, koska kirjan kovat "nahkakannet" eivät oikein sytyttäneet. Sisältö kuitenkin vakuutti heti hahmon teosta alkaen. Sääntökirja ei sisällä mitään turhaa lätinää roolipelaamisesta, vaan keskittyy RuneQuestin sääntöjen kuvaamiseen. Esitystyyli on selkeä. Säännöt on perusperiaatteiltaan samat kuin suomenkielisessä versiossa. Eli on ominaisuudet ja sitten on läjä kykyjä. Kyvyt ovat hieman erilailla nimetyt ja niitä on vähemmän. Taikuus on myös hieman erilaista, on yleistaikuutta yhdellä kyvyllä sekä erikoistaikuuksia. Samat loitsut löytyvät kuin aikaisemminkin. Suurin muutos on taistelusysteemi.
Mongoose RuneQuesti II:sen taistelusysteemi on siisti. Taistelukyvyt on jaettu tyyleittäin (esim. miekka-ja kilpitaistalu). Sama kyky käsittää hyökkäyksen sekä puolustuksen. Jokaisella aseella on pari erikoisominaisuutta, jotka ammentavat vanhan RuneQuestin kriittisistä osumista (esim. lävistys), mutta niitä on paljon enemmän. Taistelut on edelleen jaettu kierroksiin, mutta tällä kertaa jokaisella hahmolla on läjä taistelutoimintoja, joita käytetään vuoronperään pitkin taistuluvuoron etenemistä. Myös aseen koolla ja pituudella on väliä. Kokonaisuus on yllävän hauska ja tuo tuoreen tuulahdukseen yli 30 vuotta vanhaan peliin.
Mongoosen RuneQuest II on hyvä peli. Hieman harmittaa, että hankin sen näin myöhään juuri pelin lakkauttamisen jälkeen. Lisenssin raukeamisen jälkimainingeissa Mongoose on kylläkin luvannut jatkavansa peliä Legend nimen alla, mutta saas nähdä mitä tapahtuu. Täytyy ainakin haalia varastoon uuden RuneQuestin Gloranthamateriaali vielä kun sitä kaupoista saa.
Alan Wake on ysäripeli. Siis tunnelmaltaan. Kuten jossain osuvasti todettiin, sekoittaa se Twin Peaksiä ja X-filesiä juuri sopivassa suhteessa. Ysärin teinille pelin fiilis on tosi välitön ja lämmin, sillai ihmeen hyvällä tavalla.
Alelaarista noukittu 12 euron Alan Wake yllätti todella positiivisesti. Peli kiinnosti oikeasti joku pari vuotta sitten, kun siitä mölistiin joka tuutista, mutta livahti sittemmin unholaan. Julkaisun aikaan tulleet arvostelut eivät myöskään antaneet kovin mairittelevaa kuvaa. Oli siis todellinen onni, että Alan Wake tuli hommattua lopulta näin puolivahingossa.
Pelaamista tai tarkemmin pelisisältöä ei Alan Wakessa ole kovin paljon. Käytännössä päähenkilöä juoksutetaan paikasta toiseen pienessä pikkukaupungissa sekä sitä ympäröivissä metsissä. Oikeastaan peli olisi hyvinkin pelattava. Harmittavasti pääjuonesta ei voi vaan paljon poiketa, eikä näin seikkailla ympäriinsä. Pelattavat etapit ovat mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja, mutta todella suoraviivaisia. Tietyltä kantilta ihan ymmärrettävää, mutta silti ärsyttävää, sillä muut puolet Alan Wakesta ovat todella hyviä. Juoni ja varsinkin henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Alan Wake on superkuul boheemi kirjailija, jonka angstista elämää on kiva seurata. Eikä pelin ulkoasukaan ole hassumpi. Kaiken lisäksi pelistä huokuu sellainen suomalainen fiilis, että oksat pois. Vaikkei juonesta viitsi hirveästi paljastaa, niin todettakoon, että läpipeluun jälkeen kakkososaa odotellaan.
